2009 Chamonix laskureissu
Viikko Chamonixissa, Ranskan alpeilla on ny sitten ohi ja vois sanoo, että oli aika hc-reissu. Lähin siis matkaan yksin, joskin otin "kimppa majotus" reissun. Samaan kämppään majoittui muutama vuosi itteeni nuorempi Tanja ja vajaa viis kymppinen Jukka. Tanjalla ei kauheasti laskukokemusta ollut, kun taas Jukalla oli jo ~aikas monta Chamonix reissua takana. Eka päivä vieteltiin matkaoppaan, Tanjan ja muutaman muun Suomalaisen kanssa ihan vaan rinteitä laskien. Seuraavana päivänä päätettiin lähteä Tanjan ja Jukan kanssa yhdessä reissuun. Jukka ei kauheasti rinteissä viihtynyt ja päätettiin sitten mennä laskemaan hiukka maisemareittiä. Oma laskukokemus riitti hintsusti "maisemareittiin". Tanjalle maisemareitti osoittautui haastavaksi. Rinne ei ollutkaan mikään ihan hirmu-hc, mutta kuitenkin sellainen, että kaatumalla ja liukumaan kivikkoon saatoi teloa itsensä. Viikon aikana Tanjankin lasku kulki jo niin, että rinne oisi mennyt helposti... Maisemareitin jälkeen Tanjaa oli hankala enää houkutella offareille. Laskettiin sitten muutama lasku rinteessä ja välillä niin, että Tanja laski rinteitä ja Jukan kanssa laskeskeltiin välillä omia reittejä. Jukka tunsi Chamonixin rinteet, kuin omat taskunsa ja oli loistava "opas" offareille. Pyörimme koko päivän Les Grands Montets -huipun ympäristössä olevilla mäillä. Kolmantena reissupäivänä Tanja lähti parin suomalaisen sekä alppioppaan kanssa laskemaan Vallee Blanche -jäätikön yli. Itse en opastetusta reissusta niin innostunut, koska Vallee Blanche -turistireitillä ei ole kovin "haastellista laskettavaa". Oppaat vievät porukan jäätikön yli kohdasta jossa pääosin liruteellaan loivaa rinnetta alas. Vallee Blanche  
Jukka oli ollut jäätiköllä useita kertoja ja päätettiin sitten lähteä kaksisteen laskemaan jäätikkö heti seuraavana aamuna. Aamulla matkatessa kabinilla kohti Aguilla De Midiä(huippu josta jäätikölle mennään) huomattiin, että samassa kabinissa oli pari muutakin suomalaista. Kaksikko aikoi jatkaa Midiltä kabinilla Italian puolelle, Helbronneriin. Mid - Helbronner kabini on käytössä vain kesäisin, joten alettiin sitten miettiä, josko lähettäisiin porukalla laskemaan Vallee Blanche - jäätikön yli. Midin huipulla mietittiin turva järjestelyt läpi kertaalleen. Pitkän lumettoman jakson vuoksi sondeja tai lumivyörypiippereille ei ollut tarvetta. Jukka oli meistä ainoa jolla oli kiipeilyvaljaat railoon tippumisen/sieltä nostamisen varalta. Jälkikäteen ajateltuna oisi ollut fiksu veto käydä vuokraamassa reissua varten valjaat... Noh... Reissuun siis lähdettiin nelistään. Alkumatkasta hivuttauduttiin Midin huipulla olevasta rakennuksesta kapeaa harjannetta pitkin Vallee Blanche -jäätikölle, josta lasku alkoi. Huippua pitkin hivuttautuminen tuntui aika hurjalle ilman valjaita, mutta eipä paikallisetkaan näyttäneet valjaita käyttävän. Ja toisaalta Midillä sijaitsevan "turisti pisteen" henkilökunta pyrkii pitämään jäätikölle mentävän reitin "jonkinlaisessa kunnossa". Alkumatka jäätiköllä oli aikamoista liruttelua. Lasku oli loivaa, mutta tarkkana oli syytä olla "piilo-railojen" varalta. Railojen vuoksi laskettiin pitkillä väleillä ja seurattiin jäätiköllä olevia, muiden tekemiä jälkiä. Noin puolessa välissä jäätikkölaskua lähdimme Jukan opastuksella paremmille laskupaikoille. Pääsimme laskemaan pehmeähkössä lumessa normi laskettelurinteen kaltevuuksista mäkeä. Mäen loppu osassa aloimme kaartaa Jukan tietämää, jäätikön puolivälissä sijaitsevaa kahvilaa kohden. Reitillä oli joitakin railoja ja reikiä jotka kiersimme kauempaa ja lähdimme seuraamaan monien muidenkin laskemaa uraa. Laudalla uraa oli aika ikävää laskea, koska lasku oli loivaa ja välillä joutui pumppaamaan vauhtia töyssyistä, jotta pääsi pienien kumpareiden yli ja kivien yms. välistä. Erään tälläisen kumpareen takan oli railo toisella puolen ja toisella puolen kivikko. Välissä parin-kolmen laudan levyinen kaistale ja eikös vaan - ennen tätä kaistaletta en saanut pumpattua riittävästi vauhtia ja jäin laudalla tasapainottelemaan jäiselle kaistaleelle. Railo Yritin kevyesti pumpata laudalla vauhtia, mutta laudan kantti petti jäisellä railoon päin viettävällä kaistaleella ja tipahdin persauksilleni. Tuntui, että kaistale oli todella liukas ja pienikin liike niin luisuisin railoon. Itse en nähnyt railon pohjalle, joten syvyydestä ei ollut mitään hajua. Takana tuleva kaveri, Esa ei tajunnut tilannetta ja kysyi miksen nouse ylös ja jatka. Suksilla oisi ehkä onnistunutkin, laudalla ei. Kysyin Esalta näkiköhän railon pohjaa - ei nähnyt. Pyysin Esaa tökkäämään sauvan taakseni, josta voisin ottaa kiinni ja kavuta taaemmas. Jah.... heti kun nostin toisen käteni, alkoi kyyti kohti railoa. Vasta ihan railon reunalla ennen tippumista näin pohjalle. Railo oli ehkä 2-3m syvä ja tuuli oli kerännut sen pohjalle pehmeää puuterilunta. Taisi Esa vähän ihmetellä, kun tippumisen jälkeen aloin nauraa puuteri lumessa. Railo oli suht lyhyt ja sen toisesta päästä pääsi kapuamaan takaisin jäätikölle. Mutta huh... aika hc kokemus ja railon pohjistahan ei koskaan tiedä... Railoon tippunut lumi on saattanut muidostaa sillan, jonka läpi voi tippua useita kymmeniä metrejä railon pohjalle. Jäätikön paksuimmissa kohdissa jääkerros on noin 200m - 300m paksu, joten railot saattavat olla ikävän syviä. Noo - hengissä siis selvittiin puol välin kahvilaan asti... Kahvilassa vadettiin porukalla eväät ja juotiin sumpit. On muuten vaikee ymmärtää miten tommonen putka, jossa käy 10-30 ihmistä päivässä juomassa sumppia voi pysyä pystyssä... Paikan vesihuolto toimi lumella ja muut kamat tuotiin kahvilalle helikopterilla tai laskijoiden mukana jäätikön yli. Kuru Jukka hallitsi Ranskan kielen ja kysyi kahvilan myyjältä, missä kunnossa kahvilalta lähtevä kuru oli. Kuulemma laskukunnossa. Lähdettiin sitten "kävelemään" kalliolta kurulle, joka johti takaisin jäätikölle. Kuru oli ehkä ~pari kilsaa pitkä, ehkä 40-45 astetta kalteva ja sen puolivälissä oli kapeampi kohta + pieni käännös. Sovittiin että lasketaan yksikerrallaan turvallisuus syistä. Vaikka kuru oli jyrkkä oli se ihan laskettava, koska laudan kantit purivat hyvin styroksimaiseen lumeen. Mukaamme tulleet Esa ja Jouni lanasivat hissuksen alaspäin. Itse päätin laskea, koska kapoisella rinne-laudallani on hankalaa lanata jyrkässä rinteessä. Laudan yli tulevat kängät osuvat rinteeseen ja lauta alkaa helposti pomppia. Laskin kurun puoleen väliin asti ja pysähdyin miettimään miten pääseen kurun kapesta, jyrkemmästä kohdasta. Päätin lanata hissukseen kohdan yli ja se tuntui toimivan... Lumi oli sen verran pehmeää, että laudan yli tulevat kengät upposivat rinteeseen ja jarruttivat myös. Hetken lanattuani päästin vauhdin hiukka liian kovaksi ja lauta alkoi hyppimään, kun kantapäät ja kantti usuivat rinteeseen. Vähän turhan pitkään yritin saada lautaa pysähtymään kantille, sitten tajusin, että ei onnistu ja riitti uskallus hypätä selkä rinteestä kohti, nenärinteeseen päin. Sain laudan haltuun ja loppu kuru tuli kivasti laskemalla. huh... Kuvissa kuru näyttää rennon loivalta. http://picasaweb.google.fi/Kari.Veikkolainen/SkiTrip2009ValleeBlanche# Kuvia Les Grand Montetsilta(Chamonix): http://picasaweb.google.fi/Kari.Veikkolainen/SkiTrip2009GrandsMontets# Ja muutama Breventiltä(Chamonix): http://picasaweb.google.fi/Kari.Veikkolainen/SkiTrip2009Brevent# Courmayer, Italia  
Suomalaisporukan; Anne, Anna, Heka, Petti sekä minä + Tanja, käytiin myös Italian puolella Courmayerissa. Cormayer sijaitsee vain parin kymmenen kilsan päässä Chamonixista. Mont Blanc Unlimited lipulla saa ilmaisen bussikyydin + laskea myös Italian puolella. Italian puolella oli lunta selkeästi enemmän. Rinteet olivat loistokunnossa ja myös rinteiden vierustoilla pääsi laskemaan kumpareikossa ja hiukka pehmeämmässä lumessa. Chamonixiin verrattuna Courmayerissa ei ollut yhtä paljoa rinteitä, eikä rinteiden ulkopuolisia reittejä. Joka tapauksessa laskeminen oli hauskaa runsaamman lumen ansiosta. Italian puolelta, Helbronnerin huipulta on mahdollista myös laskea jäätikköä pitkin Ranskan puolelle, aina Chamonixiin asti. Jukka tätä hieman suunnittelikin, mutta ei lähtenyt reissuun huonon lumitilanteen vuoksi. Kesällä Helbronnerilta pääsee kabinilla Ranskan puolelle, Midin huipulle ja Midiltä voi jatkaa toisella kabinilla Chamonixiin. Kuvia Courmayerista: http://picasaweb.google.fi/Kari.Veikkolainen/SkiTrip2009Courmayer# Vinkkejä reissuunlähtijöille - Jäätiköille ei pidä mennä yksin ja kannattaa tutustua jäätikön vaaroihin etukäteen. Hankkia tarvittavat turvavälineet: beepperi, sondi, lapio ja valjaat. - Chamonixilla kannattaa ostaa hissilippuja myyvistä kojuista erityinen offari-vakuutus, jos aikoo laskea rinteitten ulkopuolella. - Ostetusta hissilipuista ja varsinkin hissilipun uudelleen latauksista kannattaa pitää kuitit mukana myös mäessä. Itselle tuli pari kertaa ongelmia lipun kanssa. - Jos Chamoniksessa tuntuu lumitilanne olevan huono, niin kannattaa ottaa selvää mikä se on Italian puolella, Courmayerissa. Lähetys pvm: 2010/08/16 13:47 EEST Tulostettava versio |
